Saarnatuoli

Kirkon saarnatuolin suunnittelussa on lähtökohtana ollut Israelin Ilmestysmajassa, myöhemmin temppelin kaikkein pyhimmässä sijainnut liiton arkku, jossa säilytettiin kymmenen käskyn tauluja. Sen sulki kultainen, armoistuimeksi kutsuttu kansi, jota pidettiin armollisen Jumalan läsnäolon paikkana. Tämän esikuvan mukaan kirkkomme saarnatuolista, liiton arkun symbolista, jonka kansi on auki, julistetaan lakia ja evankeliumia.

Saarnatuolin etusivua koristavat ylärivissä apostoleita kuvaavat puuveistokset ja alarivissä neljän evankelistan symboliset veistokset. Ne, kuten muutkin kirkon veistokset, ovat taiteilija Eino Räsäsen käsialaa. Alttarin ja saarnatuolin tekstiilit on suunnitellut ja valmistanut kurikkalainen tekstiilitaiteilija Hillervo Beloff.

Apostoleja kuvaavien patsaiden lukumäärä on kuusi, koska se on puolet Jeesuksen opetuslapsijoukosta. Kuusi on myös Raamatussa ihmisen luku (luomiskertomuksen kuudes päivä on ihmisen luomisen päivä). Apostoleihin on kirkkotaiteessa  yhdistetty tiettyjä esineitä, jotka liittyvät heihin jollain tavalla Raamatun kertomusten pohjalta. Saarnatuolissamme  patsaisiin liittyvillä esineillä ja eläimillä ei todennäköisesti ole tällaista merkitystä. Ne kuvannevat yleisesti apostolien tehtävän luonnetta ja siinä tarvittavaa varustusta. Ylimpänä olevien apostolien jalkojen alla on kyyhkynen ja karitsa. Ne kuvaavat apostolien työn perustaa ja lähtökohtia: He tekevät työtään Pyhän Hengen johdatuksessa ja sen voimasta (kyyhkynen)  ja ovat Jeesuksen lähettiläitä, joiden tehtävä on viedä sanomaa Jeesuksesta syntiemme sovittajana (Jeesus – Jumalan Karitsa). Apostolien käsissä olevat kirjat puolestaan kertovat heidän julistuksensa pohjautuvan Kirjoituksiin. Myös pienet yksityiskohdat patsaissa ovat tarkkaan harkittuja; kyyhkysen päällä seisovan apostolin kädet ovat rukousasennossa. Apostolitkin viipyivät usein itse rukouksessa ja heidän tehtävänsä oli myös rukoilla muiden ihmisten puolesta. He välittivät myös Jumalan siunauksen ihmisille, mistä kertonee yhden apostolin siunaavassa asennossa oleva käsi.  Kaikki nämä asiat tulisi toteutua myös aikanamme seurakunnan paimenen (papin) tehtävässä, koska heidän virkansa perustuu apostolien tehtävään.  

Evankelistojen symbolit on saatu Ilmestyskirjasta, joka puhuu neljästä olennosta  Jumalan valtaistuimen ympärillä (Ilm.4:7). Vastaavanlaiset olennot mainitaan myös profeetta Hesekielin näyssä (Hes. 1: 5-10, 10:14). Näistä näystä johdetut evankelistojen symbolit ovat hyvin yleisiä kirkkotaiteessa. Enkeli tai siivellinen ihminen tarkoittaa Matteusta, joka esittää evankeliumin alussa Jeesuksen sukupuun. Leijona kuvaa Markusta, sillä hän kertoo evankeliuminsa alussa huutavan äänestä erämaassa. Härkä taas kuvaa Luukasta, koska evankeliumin ensimmäisessä luvussa puhutaan uhritoimituksesta, ja härkä on arvokkain uhrieläin. Kotka tarkoittaa Johannesta, joka aloittaa evankeliuminsa kertomalla Jumalan luona olleesta Sanasta. Johanneksen evankeliumi on muutenkin ”suurten näköalojen evankeliumi”, ikään kuin ylhäältä nähty. Toisaalta siinä on muista evankeliumeista puuttuvia tarkkoja yksityiskohtia: Kotka ei korkeudesta näe vain laajalle, vaan myös tarkasti. (Pentti Lempiäinen; Kuvat puhuvat 1972.)