Kauhajoen kirkko

Topeeka 9, 61800 Kauhajoki

Kauhajoen kirkko

Kirkossa pidetään säännöllisesti jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia toimituksia.

Kirkko on seurakuntalaisten  käytössä kirkollisia toimituksia, konsertteja ja jumalanpalveluksia varten. Kirkkoon mahtuu 830 henkilöä (mukaan lukien urkuparvi)

Nykyinen Kauhajoen kirkko on kuudes samalle paikalle, jokimaisemaan rakennettu kirkko. Kaksi ensimmäistä kappalitupaa rakennettiin vuosina 1584 ja 1622. Varsinaiset kirkkorakennukset ova valmistuneet 1686, 1783 ja 1820. Vuonna 1820 puinen kirkko palveli 136 vuotta ja tuhoutui rajussa tulipalossa.

Kauhajoen kirkko  vihittiin käyttöön 1.12.1958 . Sen on suunnitellut suomalainen arkkitehti Veikko Larkas.

Historiaa

Ensimmäinen kappelitupa rakennettiin vuonna 1584, toinen vuonna 1622. Varsinainen kirkkorakennus valmistui vuonna 1686 ja toinen 1783. Vuonna 1820 rakennettu puukirkko ehti palvella 136 vuotta, mutta tuhoutui rajussa tulipalossa myrskyisenä mikkelilauantaina 29.9.1956. Kirkossa oltiin tekemässä remonttia ja tulipalo syttyi mahdollisesti vernissaöljyn kaatumisesta laittiatäytteisiin (vernissaöljy syttyy itsekseen, kun ei saa happea). Tulen saaliiksi jäivät mm. arvokkaat kattokruunut, kirkonkellot sekä Jeesus ristillä -veistos. Palosta saatiin pelastettua jonkin verran ehtoolliskalustoa, osa nykyisen sakariston kalustoa ja tekstiilejä, osa Eino Räsäsen Golgata-sarjasta (Maria ja Johannes -patsaat) sekä Jeesus siunaa -reliefi muotti pelastui ja siitä tehtiin uusi reliefi. Jumalanpalvelukset pidettiin tuhoisan palon jälkeen seurakuntatalossa (keltainen puurakennus viistoon kirkkoa  vastapäätä, ei enää seurakunnan omistuksessa).

Kappelituvan rakentamisen 400-vuotisjuhlaa vietettiin 30.9.1984 – kunnianosoitus ja kiitos menneitten sukupolvien työlle.

 

Nykyinen pääkirkko, joka on vihitty 21.12.1958, on kuudes samalle paikalle rakennettu, arkkitehti Veikko Larkasen suunnittelema jyhkeä rakennus. Kirkko on rakennettu kauniiseen jokimaisemaan ja se on kylän keskeisin rakennus. Kirkko kylän keskeisenä vaikuttavana rakennuksena on Jumalan Sanan ylläpitäjä. Se on ollut myös paikallisen kulttuurin luovuuden virittäjä ja tallentaja. Myös kirkkotaiteen kautta voi lukea kylän yhteiskunnallisia murroskausia.

 

Miksi Pielisensuun ja Kauhajoen kirkko muistuttavat mallilltaan toisiaan?

Veikko Larkas teki kaksi piirustusversiota Pielisensuun kirkosta, isokokoista ja pienikokoista kirkkoa varten. Pielisensuun kirkoksi valittiin pienikokoinen kirkko. Larkas tarjosi isokokoista piirustusta kirkosta Kauhajoen päättäjille, jotka katsoivat sen sopivan Kauhajoen maastoon.

Veikko Larkas on suunnitellut ainakin Hollolan, Kyyjärven ja Hetan kirkot ja Kontiomäen seurakuntakodin.

 

Kirkon rakentaminen

- Rakennustarjoukset kuudelle eri liikkeelle – kirkkovaltuusto hyväksyi Rakennusliike Sulo ja Kauko Koiviston Kauhajoelta. Allekirjoitettiin 18.7.1957 (alustava valmistumispäivä 31.10.1958).

- Alkuperäiset urut olivat Kangasalan urkutehtaan valmistamat 40-äänikertaiset, sähköpneumaattiset urut.

 

Urakoitsija Sulo Koivisto vietti 27.9.1999 90-vuotissyntymäpäiviään. Ilkka -lehti kirjoitti silloin asiasta seuraavasti: ” Sulo Koivisto vakavoituu muistelemaan vanhan kirkon paloa vuonna 1956. Hän oli juuri kiiruhtanut punatiilisen yhteiskoulun työmaalta valvomaan apteekkarin talon töitä. Yläkerran ikkunasta hän havaitsi miten valtaisat lieskat levisivät ja kirkon torni kaatui. Kaikki tuhoutui. Veljesten yritys voitti tarjouskilvan; heistä tuli kirkonrakentajia. Sulo valvoi silloin pisimmän yhtämittaisen työrupeamansa. Kahdeksan kahdeksan tunnin mittaista valuvuoroa sekä sitä edeltäneet ja sitä seuranneet valmistelutyöt. Mietteissään hän muistelee pitkän kattorakennelman valumuottien valmistusvaiheita. Mikään ei tullut työmaalle nykyaikaisesti eli valmiina, siisteinä elementteinä”.

 

Kauko Koiviston kertoman mukaan rakentaminen hoitui suunnitelmien mukaisesti, vaikka vastoinkäymisiltäkään ei vältytty. (Kirkon sisäseinien muurauksen yhteydessä apumies Hänninen putosi ylhäällä olevan vinssin mukana alas ja kuoli). Rakennusmiehet olivat pääasiassa kauhajokisia (n. 40).

Rakennuspaikka vaati teräsbetonipaalutuksen epätasaisen pohjakorkeuden vuoksi. Viistojen runkojen ja sivuseinien valutyö oli oma haasteensa. Mieleenpainuvista hetkistä on jäänyt mieleen peruskiven muuraus juhlallisena hartautena. Jopa työssä olevien nuorukaisten ylhäällä telineellä ollut aliovaris lopetti oman ohjelmansa siksi ajaksi.

 

Kirkko vihittiin 21.12.1958.

Iltakirkossa piispa Eero Lehtinen piti voimakkaan saarnan, liturgina kirkkoherra Väinö Kivistö, Kauhajoen kirkkokuoro lauloi Lauri Pohjanpään kirjoittaman ja Martti Helan säveltämän juhlakantaatin ”Isien kirkko”. Kuoroa avusti Kauhajoen kirkonkylän kansakoulun oppilaskuoro. Solisteina olivat rouva Sisko Päivike ja pankinjohtaja A. Taskinen. Kuoroa johti kanttori Toivo Alanko ja säesti opiskelija Pentti Pelto.

 

Kirkko saneerattiin v. 1993. Sisätilat maalattiin, matot uusittiin, äänentoistoa parannettiin, ikkunat kunnostettiin ja eteiseen rakennettiin wc. Saneerauksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto Juha Larkas. 

 

Kuoriosan muutos v. 1997. Alttariosaa avarrettiin ja suurennettiin. Edellisessä remontissa muutetut kuoriosan portaat palautettiin alkuperäiseen muotoonsa, mutta siirrettiin eteenpäin ja ensimmäinen penkkirivi poistettiin. Alttarikaiteen kulmaa muutettiin avarammaksi ja etuosa

tehtiin irrotettavaksi. Saarnatuolia siirrettiin eteenpäin. Alttaripöytä ja lukupulpetti uusittiin ja lattialle hankittiin uusi sisal-matto. Muutoksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto Slotte & Schultz.

 

Uudet urut otettiin käyttöön v. 2004. Alkuperäisissä, Kangasalan Urkutehtaan valmistamissa 40-äänikertaisissa sähköpneumaattisissa uruissa ilmeni teknisiä ongelmia; joku ääni jäi soimaan, joku ei mennyt päälle. Vuonna 1989 asetettiin urkutoimikunta kirkkoherra Ilkka Järvisen johdolla pohtimaan urkujen korjaamista tai uusien hankkimista. Lama keskeytti suunnitelmat 1990-luvun alkupuolella, mutta vuosikymmenen lopulla toimikunta heräsi jatkamaan työtä. Vuoden 2001 tammikuussa asia eteni hankintapäätökseen asti ja kirkkovaltuusto päätti hankkia uudet urut Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy:ltä Espoosta.

Vanhojen urkujen jäähyväiskonsertti oli 11.12.2003 ja Reino Halosen työporukka purki urut kolmessa päivässä 29.-31.12.2003. Uusien urkujen rakentaminen alkoi 19.1.2004. Työtunteja kului 20 000 ennen kuin urut 4.7.2004 vihittiin käyttöön. Urut ovat tyylisuunnaltaan romanttiset ja niissä on mekaaninen koneisto. Äänikertoja on 42 sekä vanhoista uruista siirretyt kellot. Urkupillejä on yhteensä 2513, suurin pilli on 9 metriä pitkä ja se oli valmistuessaan Suomen korkein urkupilli.  Urkujen hankintahinta oli n. 670.000 euroa.

Samalla kun uusia urkuja asennettiin, remontoitiin urkuparvea. Urku-parven arkkitehtisuunnittelun teki Heikki Majuri.

 

Kirkko on muodoltaan selkä ylöspäin avoinna kansillaan seisova raamattu. Sanan kuulija on kuvaannollisesti Sanan sisällä. Arkkitehdin tarkoituksena oli aikaansaada pyhyyden tuntua ylöspäin kohoavin viivoin.

Kirkon tyyli on otettu Suomen keskiaikaisista kirkoista ja modernisoitu, kuten sodan jälkeisellä kaudella on tehty. Rakennustoimikunnan pöytäkirjassa todettiin (V.J. Marttila), että arkkitehti Larkaksen ehdotuksessa kuvastuu voimakkaasti tekijän persoonallinen ote. Kirkko tekee valoisan, lujan ja ylvään vaikutelman.

Kirkko on kooltaan 35 m pitkä, 18 m leveä ja 21 m korkea. Betonista rakennetun kirkon pohja on suorakaiteen muotoinen. Katto on kuparia. Istumapaikkoja on kirkkosalissa 1000 ja lehterillä 60. Kirkossa on lattialämmitys.

 

 

ALTTARI JA KIRKON TAIDETEOKSET

 

Kirkkoon astuvan katseen vangitsee 18 metrin korkuinen alttarimosaiikki, jonka päällä on 13-metrinen pronssiristi. Tyhjä risti kertoo, että

Jeesus on voittanut kuoleman ja ylösnoussut. Kirouksen puusta on tullut kristityille voitonmerkki. Taustamosaiikki alkaa alhaalta punaisen pilkuttamana mustana värinä. Voisi ajatella, että se kuvaa maahan ja myös meidän syntiemme pimeyteen vuotanutta Jeesuksen sovintoverta.

Mosaiikki vaalenee ylöspäin kuin Kristuksen omien elämä, joka kirkastumistaan kirkastuu aina sydänpäivään saakka.

Toivo Luoma on muurannut (koonnut) mosaiikkialttaritaulun. Siihen tarvittiin n. 300 000 mosaiikkipalaa. Luoma on muurannut myös kirkon lehterille johtavan eteisen seinän.

 

Taiteilija Eino Räsäsen valmistamat patsaat alttarilla ovat yhdyssiteenä vanhaan kirkkoon, jossa ne Mariana ja Johanneksena suuntasivat katseensa ristiinnaulittuun Jeesukseen. Pelastuneet vanhna kirkon palosta. Vanhassa kirkossa olivat myös alttarilla Jeesuken ristin juurella.

 

Kirkon kuorissa eteläsivulla on Antti Salmenlinnan ja Gunnar Forsströmin tekemä lasimaalaus. Taideteoksessa Kristus kuvataan tulevaksi kauhajokiseen maisemaan. Pohjoisen peltoaukean laidalla näkyy Hämes-Havusen rakennusryhmä. Lasimaalauksen ylälaidassa on Jeesuksen sanat: ”Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette luule Ihmisen Poika tulee”. Tätä Jeesuksen tulon yllätyksellisyyttä taiteilijat ilmaisevat kuvaamalla maisemaan eriaikaisia maanviljelystöitä: kyntöä, kylvöä ja korjuuta; oraspelto ja kypsä lainehtiva vilja rinnan. Kaikenikäiset ihmiset arkisissa töissään tulevat kohtaamaan saapuvan Herran, oli sitten sodan tai rauhan aika. Lasimaalauksen punaiset liekit viittaavat Suomen sodan aikaan, jolloin venäläiset polttivat koko kirkonkylän, myös silloisen kirkon. Kuvan alalaidassa on lohduttava psalmin lause: ”Mutta minä turvaan sinun armoosi, riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi.”

 

Kirkon lamput ovat tiimalasin muotoiset. Symboloivat meidän ajan katoavaisuutta ja ovat myös ehtoollismaljan symboli.

SAARNATUOLI

 

Kirkon saarnatuolin suunnittelussa on lähtökohtana ollut Israelin Ilmestysmajassa, myöhemmin temppelin kaikkein pyhimmässä sijainnut liiton arkku, jossa säilytettiin kymmenen käskyn tauluja. Sen sulki kultainen, armoistuimeksi kutsuttu kansi, jota pidettiin armollisen Jumalan läsnäolon paikkana. Tämän esikuvan mukaan kirkkomme saarnatuolista, liiton arkun symbolista, jonka kansi on auki, julistetaan lakia ja evankeliumia.

 

Saarnatuolin etusivua koristavat ylärivissä apostoleita kuvaavat puuveistokset ja alarivissä neljän evankelistan symboliset veistokset. Ne, kuten muutkin kirkon veistokset, ovat taiteilija Eino Räsäsen käsialaa. Alttarin ja saarnatuolin tekstiilit on suunnitellut ja valmistanut kurikkalainen tekstiilitaiteilija Hillervo Beloff.

 

 

Apostoleja kuvaavien patsaiden lukumäärä on kuusi, koska se on puolet Jeesuksen opetuslapsijoukosta. Kuusi on myös Raamatussa ihmisen luku (luomiskertomuksen kuudes päivä on ihmisen luomisen päivä). Apostoleihin on kirkkotaiteessa  yhdistetty tiettyjä esineitä, jotka liittyvät heihin jollain tavalla Raamatun kertomusten pohjalta. Saarnatuolissamme  patsaisiin liittyvillä esineillä ja eläimillä ei todennäköisesti ole tällaista merkitystä. Ne kuvannevat yleisesti apostolien tehtävän luonnetta ja siinä tarvittavaa varustusta. Ylimpänä olevien apostolien jalkojen alla on kyyhkynen ja karitsa. Ne kuvaavat apostolien työn perustaa ja lähtökohtia: He tekevät työtään Pyhän Hengen johdatuksessa ja sen voimasta (kyyhkynen)  ja ovat Jeesuksen lähettiläitä, joiden tehtävä on viedä sanomaa Jeesuksesta syntiemme sovittajana (Jeesus – Jumalan Karitsa). Apostolien käsissä olevat kirjat puolestaan kertovat heidän julistuksensa pohjautuvan Kirjoituksiin. Myös pienet yksityiskohdat patsaissa ovat tarkkaan harkittuja; kyyhkysen päällä seisovan apostolin kädet ovat rukousasennossa. Apostolitkin viipyivät usein itse rukouksessa ja heidän tehtävänsä oli myös rukoilla muiden ihmisten puolesta. He välittivät myös Jumalan siunauksen ihmisille, mistä kertonee yhden apostolin siunaavassa asennossa oleva käsi.  Kaikki nämä asiat tulisi toteutua myös aikanamme seurakunnan paimenen (papin) tehtävässä, koska heidän virkansa perustuu apostolien tehtävään.  

 

Evankelistojen symbolit on saatu Ilmestyskirjasta, joka puhuu neljästä olennosta  Jumalan valtaistuimen ympärillä (Ilm.4:7). Vastaavanlaiset olennot mainitaan myös profeetta Hesekielin näyssä (Hes. 1: 5-10, 10:14). Näistä näystä johdetut evankelistojen symbolit ovat hyvin yleisiä kirkkotaiteessa. Enkeli tai siivellinen ihminen tarkoittaa Matteusta, joka esittää evankeliumin alussa Jeesuksen sukupuun. Leijona kuvaa Markusta, sillä hän kertoo evankeliuminsa alussa huutavan äänestä erämaassa. Härkä taas kuvaa Luukasta, koska evankeliumin ensimmäisessä luvussa puhutaan uhritoimituksesta, ja härkä on arvokkain uhrieläin. Kotka tarkoittaa Johannesta, joka aloittaa evankeliuminsa kertomalla Jumalan luona olleesta Sanasta. Johanneksen evankeliumi on muutenkin ”suurten näköalojen evankeliumi”, ikään kuin ylhäältä nähty. Toisaalta siinä on muista evankeliumeista puuttuvia tarkkoja yksityiskohtia: Kotka ei korkeudesta näe vain laajalle, vaan myös tarkasti. (Pentti Lempiäinen; Kuvat puhuvat 1972.)

 

Kirkon eteisen seinällä on taiteilija Eino Räsäsen valmistama reliefi ”Jeesus siunaa lapsia”.

Kirkon eteisessä on taiteilija Oiva Lohiluoman suunnittelema ja Kauhajoen maa- ja kotitalousnaisten lahjoittama lähetyskynttelikkö.  Sen 42 kynttiläsijaa (yhtä monta kuin lahjoittajajärjestössä oli kyläosastoja) kuvaa yli maapallon leviävää evankeliumin julistusta.

 

KIRKKOTEKSTIILIT ovat osa kirkon symboliikkaa. Ne on tarkoitettu myös kirkon koristamiseksi ja juhlistamiseksi taiteena sekä käyttötekstiileiksi. Kristilliset vertauskuvat ovat syntyneet vuosisatojen kuluessa ja ne tunnetaan kaikkialla kristillisessä maailmassa ilman tulkintaa. Suomalaisten kirkkotekstiilien historia on lähes yhtä pitkä kuin vanhimpien kirkkorakennustemme. Tuntiessamme taustoja, kirkkotekstiilit auttavat ymmärtämään ja yhdistämään menneen tämän päivän jumalanpalveluksissa.

Osa tekstiileistä pelastui vanhan kirkon palosta. Alttarivaatteet on suunnitellut tekstiilitaiteilija Hillervo Beloff Kurikasta.

Alttarivaatteissa on aiheena kala ja leipävertaus. Tänäkin päivänä Jumalan sana riittää ravinnoksi jokaiselle. Toisena aiheena on pohjalaiset pellot ja lakeus. Kolmantena aiheena ristin kuvat (12), jotka kuvaavat apostolien määrää.

 

KIRKKOTEKSTIILIT JA LITURGISET ASTIAT JA NIIDEN KÄYTTÖ KIRKOLLISISSA TOIMITUKSISSA JA JUMALANPALVELUKSESSA

Alba: Alban perusta on kastepuvussa, se kuvaa uskovien yhteistä pappeutta. Jumalanpalveluksessa palvelusta suorittavalla henkilöllä tulisi yleensä olla yllään alba.

Stoola: Stoola on viran tunnus. Läntisen perinteen mukaan stoolaa käytetään yleensä ristissä. Stoola solmitaan ristiin siten, että oikean olkapään yli kulkeva osa on päällä. Stoolan väri vaihtelee kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Suomessa on yleistä myös käytäntö antaa stoolan riippua vapaasti. Stoola voidaan laittaa joko vyön alle tai päälle. Jumalanpalveluksissa, joissa ei vietetä ehtoollista, tai kirkollisissa toimituksissa alttaripalvelusta suorittavalla papilla voi olla kuorikaapu. Stoola on silloin ristissä. Myös kuorikaavun väri noudattaa kirkkovuoden liturgisia värejä.

Kasukka: Ehtoollista vietettäessä liturgilla on stoolan päällä kasukka. Kasukan väri noudattaa myös kirkkovuoden liturgisia värejä. Kasukan kuvioinnista tulee esiin värin symboliikka, kuvien on sovittava yhteen värin merkityksen kanssa. Helsingin tuomiokirkossa on tallella vanha hopealla koristettu musta kasukka muistona ajalta, jolloin pitkäperjantaina vietettiin ehtoollista.

Kaapu: Piispan viran merkit ovat: stoola, kaapu, sauva ja risti. Piispan stoola on aina suorassa koska piispalla on piispan risti rinnallaan. Kaavun selkään on kirjailtu Kristus-monogrammi.

Alttari: Alttari on Kristuksen läsnäolon merkki kirkossa. Alttarilla on valkea liina, sitä kiertää antependium, jonka väri vaihtelee kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Lisäksi alttarilla on kukkia, risti tai krusifiksi. Alttarilla olevien kynttilöiden lukumäärä vaihtelee kirkkovuoden pyhien mukaan. On varottava tuomasta alttarille sille kuulumattomia esineitä. Hiippakunnan piispan ollessa jumalanpalveluksessa lisätään alttarille ns. piispan kynttilä. Pitkäperjantaina alttari on verhoiltu mustalla ja siellä on ainoastaan krusifiksi.

Kirjaliina: Saarnatuolin ns. kirjaliinassa näkyy myös kirkkovuoden väri.

Ehtoollinen: Ennen jumalanpalveluksen alkua ehtoollisaineiden säilytysastiat tuodaan alttarille. Viinikannu on vasemmalla ja leipäastia oikealla puolella. Liturgi tuo alttarille ehtoollisen jakoastiat. Ne on peitetty liinalla, jossa näkyy liturginen väri. ”Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu”.

Kastemalja kastetoimitusta varten: Kastemaljan reunalle tai sen välittömään läheisyyteen sijoitetaan liina sekä mahdollisesti kastekynttilä.

Vihkiryijy: Avioliittoon vihittäessä voidaan alttarilla käyttää vihkiryijyä, jonka päällä vihittävät seisovat.

Katafalkki alttarin edessä siunaustoimitusta varten: Arkku nostetaan katafalkille. Liturgisena värinä hautaustoimituksessa voi olla valkoinen tai musta. Voidaan myös seurata kirkkovuoden väriä.

Kolehti: Kolehdin kanto voidaan suorittaa joko varrellisella haavilla tai kiertävällä haavilla.

 

Liturgiset värit:

Valkoinen on väri, johon kaikki muut värit sisältyvät. Omistetaan Jumalalle, pyhille ja autuaille. Ilon, kiitoksen, puhtauden, viattomuuden, oikeamielisyyden, pyhityksen ja pyhyyden väri. Käytetään Kristus-juhlina, jolloin seurakunta iloitsee Jumalan sille lahjoittamasta Vapahtajasta – pelastuksesta, jonka Hän toi, sekä kuolemasta saadusta voitosta. Valkoiset kirkkotekstiilit ovat käytössä 25 kertaa kirkkovuoden aikana.

Punainen on tulen, veren, Pyhän Hengen ja Kristuksesta todistamisen väri. Myös elämän, vapauden, jumalallisen rakkauden ja evankeliumin hyvän ilmoituksen väri. Punaiset kirkkotekstiilit ovat käytössä 6 kertaa kirkkovuoden aikana.

Violetti on punaisen ja mustan yhdistelmä; punainen kuvaa Jumalan rakkautta ja musta surua synnin vuoksi. Katumuksen, parannuksen ja odotuksen väri. Violetit kirkkotekstiilit ovat käytössä 13 kertaa kirkkovuoden aikana. Perimätieto: Jeesuksen puku olisi ollut violetti.

Vihreä Kristuksen elämä on kuin vilja, joka kylvetään, kasvaa, kypsyy ja korjataan. Elämän (kasvamisen) ja arjen väri. Vihreän värin tekstit puhuvat siitä, mitä elämä uskossa merkitsee, eli käytännön kristillisyydestä. Vihreät kirkkotekstiilit ovat käytössä 24 kertaa kirkkovuoden aikana.

Musta on värien hauta. Syvän murheen ja katoavaisuuden väri. Mustan yhteydessä ei saa käyttää kultaa, joka on valon symboli, vaan hopeaa, joka on kuun (= lainavalon) symboli. Mustaa käytetään vain pitkäperjantaina ja hautauksissa papin stoola voi olla musta.

Hopea kuvaa myös mielen puhtautta ja kultainen aurinko Jumalan kirkkauden ja valtasuuruuden runsautta.

 

KIRKONKELLOT

Kauhajoen kirkon  kolme kirkonkelloa

 

 

KIRKONKELLOT

  • Kirkon pääoven yläpuolella olevassa kellotapulissa on kolme kirkonkelloa. Niissä on Herran ylistämiseen kehottavat tekstit:

  • ”Te maan valtakunnat, veisatkaa Herran kiitosta” (suurin kello, painaa 1 075 kg)

  • ”Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhätössään” (keskimmäinen kello, painaa 700 kg)

  • ”Veisatkaa Herralle, sillä Hän on ylen korkea” (pienin kello, painaa 460 kg)

     

    Kauhajoen kirkon kellot ovat terästä ja ne  valmisti Lokomo Oy Tampereella. Kellot hankittiin kirkon rakennusvaiheessa, 1958.

    Sähköiset soittokellot asennettiin 1974. Näin säästyttiin usein toistuvilta jyrkkien rappusten kiipeämiseltä torniin. Kellojen soittokoneisto asennettiin myös kappeliin. Nykyään kelloja soitetaan tietokoneelta tai kännykästä.

     

    Vuonna 1956 palaneen kirkon kirkonkelloissa oli tekstit:

  • ”Te kansat, toivokaat Jumalaan joka aika, vuodattakaa teidän sydämenne hänen eteensä. Jumala on meidän turvamme. Sela.”

     Kello oli valettu Tukholmassa keisari Aleksanteri I:n hallitusvuotena 1819 keisarin lahjoittamalla rahalla.

     

  • ”Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimellesi anna kunnia, sinun armos ja hyvyytes tähden.” Kello oli valettu 1812 ja maksettiin rahoilla, jotka saatiin keisarilta ”ylösrakennuksen osaksi mainitusta rahasta.”

     

     

  •  

  •  

  •  

  •  

  •  

  •  

  •  

  •  

  •  

  • Kellot ovat kuvaannollisesti Pyhän Hengen kuuluva ääni. Ne ovat innoittaneet taiteilijat luovuuteen kirkkojen rakennus-taiteessa, taulujen maalauksessa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Pitkään säilyneenä perinteenä kellojen soiton merkitys on jäänyt meidän jokaisen mieliin milloin työn päättämisenä, kehotuksena rukoukseen, kutsuna Sanan ääreen ja muistutuksena ikuisuudesta.

    Miksi kirkonkellot soivat?

    Miksi kirkonkellot soivat? kysytään, jos kuulemme kellojen soivan arkipäivänä. Itsestään selvää on, että kirkonkellot soivat esim. sunnuntaiaamuna. Vuosisatojen kuluessa kellojen soitosta on syntynyt kylien ja kaupunkien oma merkittävä, paikallisesti vaihteleva, tiedottava perinne.

    Varhaisimmat tiedot kellojen soitosta ovat peräisin 1500-luvulta. Historiatietojen mukaan 1600-luvulla kellojen soitolla Kauhajoella oli talokohtaisesti kutsuva merkitys. Jumalanpalvelukseen velvoitettiin saapumaan. Ruotsin vallan loppuajalla ja 1800-luvulla talot joutuivat osallistumaan vuorottain. Kellojen soittoa hoitavalta vaadittiinkin kärsivällisyyttä, sillä kutsua jumalanpalvelukseen tehostettiin soiton pituudella. Kellojen soitto aloitettiin jo lauantaina ja yön jälkeen jatkettiin pyhäaamuna jo kello kahdeksasta aina jumalanpalvelukseen saakka.

    Pääpiirteissään soittotavat ovat säilyneet, mutta ”kevennettyinä” tähän päivään saakka. Soitot ovat nykyään suhteellisen lyhyitä. Vaihtelu syntyy erikokoisista ja sointuisista kelloista. Lisäksi soitoista voi kuulla lyhyet tauot.

    Ehtookellot soivat klo 18 (36 lyöntiä kolmella kellolla) edelleen Kauhajoella. Iltakellojen soitosta päivittäiseen iltahartauteen luovuttiin jo 1700-luvulla lähes kokonaan.

    Sunnuntaiaamun kellot ovat synnyttäneet lukemattomia lauluja. Kenelle ei olisi tuttu Simo Korpelan sanoittama ” On kirkas huomen… ja hartaat aamun kellon vain rauhaa, rauhaa soi!”.

    Ensimmäisen kutsun Kauhajoella jumalanpalvelukseen saamme klo 9 (36 lyöntiä kolmella kellolla). Papin kellot soivat klo 9.45 (36 lyöntiä kolmella kellolla). Jumalanpalvelus ilmoitetaan alkavaksi klo 9.57 (24 lyöntiä kolmella kellolla). Jumalanpalvelus päättyy loppusoittoon (30 lyöntiä kahdella kellolla). Kauhajoen kirkossa on säilynyt hieno tapa jumalanpalveluksen jälkeen odottaa kirkossa kellojen soittoa, ennen kuin poistutaan ”kirkonmäelle”.

    Sanomakellojen, sielunkellojen soitto on jäänyt seurakunnissa vähäiseksi ja soitto hoidetaan paikallisten tapojen mukaan. Hyvin kaukaisessa vaiheessa sanomakellojen soittoon vaikutti myös sääty ja varakkuus.

    Seurakuntamme perinteenä on soittaa erikseen lapselle pikkukellolla, naiselle keskimmäisellä kellolla ja miehelle isolla kellolla. Sanomakellot aloitetaan ja lopetetaan sillä kellolla, kenelle kellot osoitetaan (3 kertaa 3 lyöntiä, tauko, 40 lyöntiä vuorotellen pienellä ja isolla kellolla, tauko, 3 kertaa 3 lyöntiä = 58 lyöntiä). Edesmenneen ikä ei vaikuta kellonlyöntien määrään.

    Kyläkirkoissa on vain kaksi kelloa. Tällöin naiselle ja lapselle soitetaan pikkukellolla ja miehelle isolla.

    Kirkkoherranvirastoon saapuneet edesmenneen omaiset haluavat usein kuunnella hautauksesta sopimisen yhteydessä sanomakellot. Kellojen soitto voidaan myös ajoittaa tiettyyn aikaan. Aikaisemmin kelloja soitettiin määräaikana.  Nykyisin sanomakellot soitetaan omaisten haluamana aikana työaikaan kirkkoherranvirastosta.

    Hautauskellot (tulokellot, saattokellot) soitetaan kirkosta ja kappelista. Kellonsoittaja säätää pituuden. Kauhajoella ei soiteta ”kuolleiden kiitosta” kirkonkelloilla jumalanpalveluksen aikana, vaan kanttori hoitaa sen usein uruilla.

    Kutsu kirkossa pidettävään hengelliseen tilaisuuteen tiedotetaan myös soittamalla alku- ja loppusoitto.

    Pitkäperjantaina Kauhajoella kirkonkellot vaikenevat.

 

 

KIRKON YMPÄRISTÖ

Pääkirkon vieressä hautausmaa-alueella on erillinen kirkkomuseo. Se on aikaisemmin palvellut siunauskappelina 1927-1965. Sen on suunnitellut taiteilija Matti Björklund (Visanti). Pääasiallisin esineistö on peräisin v. 1820 rakennetusta ja sittemmin kahteen kertaan 1902 ja 1955 uusitusta kirkosta. Kirkkomuseo on kunnostettu vuonna 2004 ja esineistö järjestetty uudelleen 2006. Kesällä 2007 kirkkomuseo avautui yleisölle.

 

Kirkon ympäristön kunnostus parkkipaikkoineen on toteutettu yhteistyönä kunnan kanssa vuonna 1996. Asiantuntijana maisema-arkkitehti Christine Bonn Vaasasta. Uusi valaistus on myös toteutettu.

 

 

 

 

Indunktiosilmukka kuuluvuus on vain alakerrassa,  yläkerran parvella ei sitä ole.

Pyörätuolilla pääsee kirkkoon pääoven luiskan kautta, yläkerran parvelle ei pääse pyörätuolilla. Kirkossa ei ole hissiä.

WC on alakerrassa, samassa inva-wc. 

Kirkossa on äänentoistolaitteet.

 

 

Inva-parkkipaikka.
Induktiosilmukka
Pysäköinti
Vaativa pyörätuolireitti
wc
Esteetön kulku

Tapahtumat

to 28.9. klo 8.00

Topeeka 9, 61800 Kauhajoki

Aamurukoushetki 8-8.45

Aamurukoushetki Kauhajoen kirkossa klo 8-8.45
pe 29.9. klo 12.30

Topeeka 9, 61800 Kauhajoki

Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhla koululaisille Kauhajoen kirkon edessä klo 12.30

Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhla koululaisille Kauhajoen kirkon edessä klo 12.30, Jarmo Mäki-Ketola, yläasteen edustajan puhe, Jouko Ala-Prinkkilä,Veteraanikuoro johtaa Risto Ala-Ikkelä. Seppelpartio Jär. Kauhajoen sotaveteraaniyhdistys.